Harvinaisen erityinen

  Sananen asiakaskohtaamisista ja niiden merkityksestä. Viime maanantaina koin oikeasti positiivisen kohtaamisen terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Olin luonut ennakkoluulon täysin tuntemattomasta ihmisestä. Lisäksi olin varautunut haastamaan, koska kuvittelin saavani samantien hylkyä ja välinpitämättömyyttä. Toisin kävi. Oven avasi hymyilevä ammattilainen. Hän luki, kyseli ja kuunteli potilashistoriaa. Hän kertoi tietävänsä mitä tekee ja vakuutti myös minut itsevarmuudellaan. Aikaa oli varattu reilusti, joten missään vaiheessa ei tullut kiireen tuntua. Kun toimenpiteen aikana ilmoitin, että minulla ei ole kiire, vastasi hän takaisin ettei hänelläkään. Hän kyseli myös muusta elämästä, työstä ja vapaa-ajasta ja oli aidosti kiinnostunut. Hän oikeasti kuunteli. Hän luki kirjoittamansa tekstin ja varmisti, että on kirjannut tietoja oikein.  Käynnin lopussa, hän antoi tarkat yhteystiedot ja miten ja missä asioissa häneen voi olla yhteydessä. Hän varmisteli, onko minulla mitään ...

Taksikeskustelut ovat käyneet viime aikoina kuumana. Mielipidepalstoilla ja lehdissä kirjoitellaan ja palautetta kuuluu lähes jokaiselta kuljetuspalveluiden käyttäjältä. Eikä ihme. Käsitteet selväksi Turun Sanomien " Lukijoilta " -palstalla kirjoitettiin 19.3.2025 vakiotaksin ja toivetaksin eroista - tosin virheellisesti. Vakiotaksioikeus   Asiakkaalle voidaan myöntää vakiotaksioikeus tilanteessa, jossa hän vammansa, sairautensa tai toimintarajoitteensa vuoksi ei muutoin pystyisi tosiasiallisesti käyttämään hänelle myönnettyä liikkumisen tukea ja kuljetuspalvelua ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. ( Lähde ) Vakiotaksioikeuden voi saada Kela-kyyteihin Kelasta sekä vammaispalvelulain mukaisiin asiointi, työ- ja opiskelumatkoihin vammaispalveluista. Uudistusten myötä vakiotaksioikeuksien myöntämiseen on tullut tiukennuksia ainakin Varhan alueella. Vakiotaksia ei esimerkiksi myönnetä automaattisesti hyvinvointialueelta, vaikka sinulla olisi vakiotaksioikeus Kela-kyyteihin. Va...

Töihin paluu Seinät kaatuivatkin päälle yllättävän nopeasti loka-marraskuussa. Pimeä syksy teki varmasti osansa, mutta yksin olo ja tekemättömyys ajoi melko hulluksi.  Lääkärikontrollissa 12.11. kipsi otettiin pysyvästi pois. Parantuminen sujui odotetusti, jonka tiesinkin. Ponnistuskielto jatkui, mutta kävelytreenejä sai jo pikkuhiljaa aloittaa ”Walker-ortoosin” tukemana, joka oli paksu- ja kuperapohjainen saapas. Samalla juteltiin lääkärin kanssa, että voisin aloittaa työt joulukuun alusta. Ajatus töihin paluusta tuntui samaan aikaan ihanalta ja ahdistavalta. Tiesin, että töihin paluun jälkeen tilanne normalisoituisi, kun tutut rutiinit palaisivat arkeen. Ja kuten arvelinkin, paluu oli loppujen lopuksi kevyt ja ahdistuskin hävisi jo ensimmäisten  minuuttien jälkeen. Viimeinen kontrolli Viimeinen kontrolli nilkan leikkauksen osalta oli 7.1. Kävely sujuu kotona rollaattorin avulla hyvin, toki lihasvoiman saaminen takaisin vie oman aikansa. Olin unohtanut kahden ja puolen vuoden...

Aika katkaista hiljaiselo ja kertoa kuulumisia 👇🏼 Leikkauksesta tulee pian täyteen kolme viikkoa, ja toipuminen siitä menikin ihan toisin kuin luulin tai mihin olin varautunut. Miten kaikki sitten meni? Ennen leikkausta Maanantaiaamuna 30.9. jännitys oli huipussaan. Onneksi taksikuskiksi tuli tuttu, joka auttaa rauhoittumaan jännittävissä tilanteissa. Kiitos Kela-taksien toivetaksisysteemin❤️ Osastolle päästyäni minut saatettiin pimeään huoneeseen, koska huoneen ensimmäinen potilas nukkui vielä yöuniaan. Vaatteiden vaihto ja sängylle odottamaan leikkausta. Lääkäri kävi aamulla ja kertoi miettineensä leikkauksia. Akillesjänteen pidentäminen tehdään, mutta hän oli tullut toiseen aatokseen jänteen siirron kanssa, jossa riskinä oli ponnistusvoiman menettäminen kokonaan. Päädyttiin ettei tehdä sitä, koska saman asian voi korjata peroneustuilla tai jalkineilla. Leikkaukseen lähdettiin yhdeksän aikoihin. Valitettavasti myös puhelin piti jättää lukittuun kaappiin, vaikka niin toivoin saavani...

 Viime päivät ovat olleet kiireisiä ja pää on täynnä ajatuksia. Lähenevä leikkaus ja siitä kuntoutuminen pyörii ajatuksissa jatkuvasti ja sen päälle omien työkuvioiden suunnittelu ja valmistelut sairaslomalle jäämiseksi on todellakin vienyt vuorokaudesta tunnit. Siksipä ehkä tässä kohtaa voitaisiin hetkeksi palata ihan alkuun. Oireet lihassairaudestani huomattiin melko pian sen jälkeen, kun opin kävelemään 14 kuukauden iässä. Kompastelin ja kaatuilin jatkuvasti ja polvet olivat jatkuvasti mustelmilla ja haavoilla. Vanhempia mietitytti, mikä on vialla. Lähdettiin tutkimaan asiaa neuvolaan, josta lähetettiin jatkotutkimuksiin Tyksiin. Ote 25.1.1999 epikriisistä: "Osaa pyöräillä apupyörin. Hiihtämistä ei ole vielä kokeiltu, luistelemassa käynyt kerran, sujui jollainlailla. Kävelyssä havaittu kömpelyyttä ja käynyt kunnan lähetteellä fysioterapiassa. Kompastelee edelleen... ...Viivakävelyssä yksi apuaskel. Kantapäille ei pysty nousemaan. Oikea jalkaterä roikkuu, vasemmassakin liike hie...

Kahden viikon päästä koittaa viimein kauan odotettu nilkkaoperaatio. Kaksi viikkoa suunniteltua aikaisemmin. Useilla lihassairailla, myös minulla, nilkat ovat niin kutsutut "riippunilkat". Se tarkoittaa käytännössä sitä, että jalkaterät ovat jatkuvasti rentoutuessa "ballerina-asennossa", eli ojennettuna suoraksi. Lisäksi minulla Tibialis Anterior-niminen lihas oikeassa sääressä eitoimi, joten varpaiden nostaminen ylöspäin on minulle mahdotonta. Siksi olen käyttänyt kävelyn apuna aina peroneustukea. Jalkaterieni ollessa "ballerina-asennossa" takana oleva akillesjänne ja pohjelihas pääsevät kuroutumaan kasaan, koska niiden normaali liike puuttuu. Eli jo valmiiksi lihassairauden jäykistämät jänne ja pohje jäykistyvät ennestään. Kävellessä ja seisoessa nilkan asento saadaan sille oikeaan 90 asteen kulmaan, joka samalla venyttää akillesjännettä ja pohjelihasta. Näin esimerkiksi yön aikana jäykistynyt nilkka vetreytyy heti aamulla sängystä ylös noustessa ja käve...